Ei, rumasana, sentään! Voi, rumasanan rumasana!
Piti tehdä tästä joku ihana, kauaskatseinen uuden vuoden postaus. Sen sijaan menin katsomaan taaksepäin vanhoja valokuvakansioitani. Huhtikuulta 2007 löytyi sellainen otos, että meinasi itku päästä. Ja mikä pahinta, Mieheltäkin meinasi päästä itku! Pelkästä karvaan menetyksen tunteesta!
Siis tuo olen minä! Hiukan tuntemattomaksi digitekniikalla muokattuna tosin. Paitsi että ei minua olisi kukaan voinut tuntea, vaikka olisin laittanut kuvan ihan sellaisenaan kaiken kansan nähtäville. Juu, ei. Rumasana!
Miinus tsiljoona kiloa, very fit. En kylläkään yhtä ihana ja rakastettava ja elämää nähnyt kuin nyt. Todennäköisesti olin tuolloin ihan hirveä bitch! Kyllä minussa täytyi edes joku vika olla! Tuon kuvan ottamisen jälkeen olen kerännyt paljon kokemuksia, ihan tosi monta kiloa kokemuksia.
Laitan tuon kuvan jääkaapinoveen ja kiinalaispukukin on vielä olemassa. En syö mitään enää koskaan. (Hah!) Sitä paitsi neljäkymppiäkin tulee täyteen tänä vuonna. Otan sen vastaan paremmassa kunnossa ja vähemmässä lihassa.
Hei, mulle kävi niin, että mun serkun mies halusi ottaa juhannuksena kuvan musta ja mun miehestä. Mä katsoin sitä kuvaa ja ajattelin ihan samoin. Rumasana! Ja sitten mä laihdutin 12 kiloa! No, osa on tullut takaisin, mutta se nykykuva oli tosi inspiroiva! Ota tää silleen positiivisesti. Ja oo vahva! Ja joo, sä olit varmasti silloin ihan bitch!
VastaaPoistaJoo, mä olin ehdottomasti bitch! :D Mä olen odottanut riittävän isoa pontta jo pitkään. Sellaista siis, joka saisi mussa asenteellisen muutoksen aikaiseksi. Pientä suunnan kääntymistä on tapahtunut jo pari vuotta, mutta mä syön edelleen liikaa, terveellistä ruokaa liikaa. That's it.
PoistaNyt mä en aio olla VAHVERO, vaan VAHVA! :)
Mä osaa valitettavasti edes kuvitella et olet bitch ikuna :) Ja valittevasti pelkään myös et silloin vuonna 2007 olit itses mielestä liian paksu :) Naiset on sellaisia... Kaunis olet ja olit. Saisko tollasen kivan piirustuksen aiheesta millainen olet nyt. Me voidaan sit sanoa et ei sussa ole mitään vikaa!!!!
PoistaJOnna, uskomatonta tollanen. Katsoo valokuvaa ja laihduttaa 12 kiloa. Tosta noin vaan!!!! Ihmenainen!
Niin, mä todellakin olin mielstäni liian paksu, mutta jälkikäteen ajatellen olisi silloin kerrankin pitänyt olla tyytyväinen. NYT kun mä olen itseeni muuten paljon tyytyväisempi kuin tuolloin, niin nyt olisi vielä tuo kilokasa karistettavana. Jos nyt edes osan sais pois ja olisi vähän keveempi olo. Liikunnanriemun mä haluun takaisin ja säännöllisyyden.
PoistaJoo, eiks ookin ihan epistä, että toinen katsoo kuvaa ja laihduttaa! Ei ole elävästä elämästä tuollainen! :D
On ihan elävästä elämästä ;) Mutta ehkä sitä oli edeltänyt tunne siitä, että jotain pitäisi tehdä. valokuva oli se viimeinen niitti. Toisaalta, mä en käsitä, miksi mä en nyt pysty samaan, silloin se oli jotenkin ihan järjettömän helppoa. Ihan oikeasti. Mulla oli tahdonvoimaa vaikka muille jakaa. Mutta nyt ei ole. Ja kiloja on tullut takaisin... että se siitä ihmenaisesta sitten...
PoistaEi lienee luvallista sanoa tosta kuvasta, että vähänkö sä oot kaunis!
VastaaPoistaMulle tää homma iski vasten kasvoja, kun sain vähän joululahjoja, ja yksi paketeista oli ryppyrasvaa... Ja jostain syystä kälyni puhelimessa minun ja siskoni soittoäänenä on tämä http://www.youtube.com/watch?v=VMnjF1O4eH0 Ja ihan tämän poustauksen kunniaksi kävin vaa'alla - _todella_ rumasana!! Syyskuusta alkaneen uuden elämän myötä painoa on näemmä tullut sitten +6kg ja luku on kolminumeroinen!!! Hyi hirmurumasana!! Nyt lähti kaikki herkut kaapista roskiin, syön vaikka sitten kynsiä kyynärpäihin asti makean himooni, mutta nyt en kyllä enää ala!!
Mä voisin poistaa tuon sun ekan lauseen asiattomana kommenttina... ! :D Juu, EI liene luvallista. Kiitos kuitenkin!
PoistaMä luulen, että riittävän "märkä rätti kasville" - tyyppinen herätys tarvitaan, jotta _sisimmissään_ ymmärtää että tää tie on nähty. Meinaan, ettei mitkään päätökset ole ainakaan mulle riittäviä, vaan pitää tulla sellainen totaalistoppi. Onneksi terveyden kanssa ei ole vielä ollut varsinaista ongelmaa, mutta en viitsi jäädä odttamaan sitä. Tästä ei VOI olla kuin yksi suunta! Ja sulle kans! Eiks joo?
Pakkohan sitä jotain vikaa olla niissä ihmisissä, jotka ovat aina ihannepainossaan :-) Sitten kun tulee kiloja, niin ihminen muuttuu mukavan lupsakaksi..vai miten se menikään :-)
VastaaPoista:) Joo, varmaan on vikaa sellaisissa! Mä tavoittelen nyt sellaista sopivaa, helposti ylläpidettävää painoa. Ei saa kiristää liikaa, ettei ilo katoa elämästä!
PoistaVautsi, mikä daami!
VastaaPoistaUskon sinua, että kaikella kerryttäneellä elämänkokemuksellasi olet muutamasta kertyneestä kilostakin huolimatta täyttä rautaa juuri nyt.
Minä tulen muutamalla vuodella jäljessäsi, mutta aion lopullisesti rykäistä juuri tänä keväänä itseni sellaisiin lukemiin, että KAIKKI vanhat kuvat kalpenevat uuden olemukseni rinnalla.
Olen siis samoissa aikeissa ja tsemppaan sinua hurjasti!
Kiinalasimekot vaviskoon! Nyt laitetaan tuulemaan ja nyt rulettaa elämänkokemus! ;)
Mä olen sen verran monta kertaa ollut itseni kanssa kasvokkain, että tunnen itseni, luonteeni ja erityisesti luonteenlujuuteni. Tiedän, ettei mun kannata edes tavoitella sellaista painoa, jossa olen ollut joskus opiskeluaikoina. Se oli teinityttöjä varten, HAH, vaikka en todella mikään rimpula ollut silloinkaan. Nyt olisin onnellinen, että pääsisin tuohon kuvan tilanteeseen (jossa varmaan olen BMI:n ylärajoilla siinäkin). Tärkeintä on hyvä kunto ja se, ettei normaalielämässä makkarat ahdista kumartuessa.
PoistaHere we come!
Siis aivan sama täällä. Vaikka puhunkin huippu hehkeyden tavoittelusta niin en tarkoita sillä painoa ennen lapsia. Sinne asti en vain kykene ja vaikka kykenisinkin niin en siellä pysyisi. Jos pääsen nyt tavoitteeseeni, joka on juuri tuo BMI:n ylin luku, niin olisin super happy! Vanhat minipainolukemat peseytyvät kuus-nolla elämän tuomalla kokemuksella kasvoilla ja olemuksessa, vaikka pudotusluvut eivät siis yltäisikään lähellekään "teinilukemia", I think.;)
PoistaJos tässä olisi sellainen FB:n tykkäysnappi, niin TYKKÄISIN! Mä haluan kanssa olla sopivan kokoinen, hyväkuntoinen, omanikäiseni nainen!
PoistaHyvää Uutta Vuotta, Mirka!
VastaaPoistaOn hyvä, että ihminen tiedostaa sen, mitä haluaa olla. Tsemppiä projektiin! Mutta myös hiukkasen armollisuutta itseäsi kohtaan <3
Osaan mä olla armollinen, mutta yritän olla olematta LIIAN armollinen. Mulla on paha tapa palkita itseäni herkuilla (voileivät) ja myöskin hyvitellä huonoja päiviä ruualla. Siitä tavasta haluan ensin eroon, eli pitää keksiä joitain hyviä sijaistoimintoja (liikunta?). Mä olen kehittynyt kyllä viimeisten vuosien aikaan paljonkin sekä liikunnan että ruuan suhteen, mutta nyt koen, että kiire on kaikkein suurin surma. Sekin asia pitäisi jotenkin ratkaista. Hmmm...
PoistaMä yritän tietoisesti olla myös ajattelematta, että tämä olisi "projekti". Itseni tuntien tän on PAKKO olla pysyvä juttu, eikä joku ikäänkuin ohimenevä asia, jonka jälkeen mä palaan entiseen. Laihtuminen on ennen kaikkea henkinen juttu, kaiken fysiikan mä olen taitanut jo viimeiset 15 vuotta, mutta henkinen puoli ei ole ollut riittävän paljon mukana.
OIkein hyvää uutta vuotta myös sinulle! Tästä tulee hyvä vuosi, vai mitä? <3
Minä katson joka ilta ennen nukkumaan menoa itseäni sivuprofiilista peilin kautta ja se siitä...puntarilla en ole käynyt vuoteen. Kiukuttaa liikaa ja addiktoi grammoihin. Sitten kun menee 38 pillifarkut jalkaan, ollaan oikealla tiellä.
VastaaPoistaEi oo tarvinu palella tänä talvena, kiitos rasvakerrostuman.
Nyt siitä pitää päästä eroon, se on 2kg per kk vauhdilla. Pakko!
Tsempitetään toisiamme, mieluusti...samassa veneessä ollaan;)
Päivänjatkoja.
pitääpä kaivaa joku kiva motivaatiokuva itestä...kummasti antaa potkua!
Mittanauha onkin paras ja myöskin se peili. Tosin peili on alkanut valehtelemaan mulle jo vuosia, koska se on salakavalasti antanut mun kasvaa. Sekin vielä!
PoistaMä tavoittelen sellaista tilannetta, että voisin ottaa suosikkimerkkieni vaatteita tangosta ilman, että tarttee etsiä aina sitä isointa ja sittenkin miettiä, että meneeköhän housut kiinni ja mahtuuko paidannapit kiristämättä. Sitä kohti siis!
(paitsi että nyt tarttee maistaa itseleivottua leipää, kun tuli just uunista...)
Itsekin yritän (taas kerran) ryhtyä syömään terveellisemmin ja liikkumaan enemmän :)
VastaaPoistaTsemppiä projektiisi!
No, näähän on sellaisia ikuisuusprojekteja, mutta sen olen huomannut, että tämä viimeisten vuosien ajatustyö ja ajoittaiset ryhtiliikkeet on ylipäätään muokannut mun tottumuksia ja ajatuksia terveempään suuntaan. Jos nyt olisi aika onnistua?
PoistaHyvää Uutta Vuotta vaan ja onnea valitsimellasi tiellä!
VastaaPoistaItse olen useampia kymmeniä vuosia yrittänyt saada tulla kevyemmäksi vaihtevalla menestyksellä. Voisinpa jopa kirjoittaa kirjan terveellisestä elämästä, mutta kun niitä on jo metritolkulla kirjoitettu.
Parhaaksi saavutukseni elämässäni olen saanut sen, että pari askillista tupakkaa päivässä polttavana lopetin sen kerralla, jopa loput melkein täyden askillisen takkaan heittäen. Se tapahtui pian 40 vuotta sitten ja olen ylpeä siitä.
Tsemppiä vaan meille kaikille ja ollaan kuitenkin itsellemme armollisia
Tupakoinnin lopettamisella on taatusti paljon suurempi terveydellinen merkitys kuin joillakin ylikiloilla! Niin, että voittaja olet ja syystäkin ylpeä ja tyytyväinen!!!
PoistaMä luulen, että suurimmalla osalla ihmisistä painonhallinta ei olekaan tiedonpuutteesta kiinni. Eikä siis ainakaan itselläni. Tiedän täsmälleen missä teen virheen ja se on omalla kohdallani liian iso määrä suhteellisen terveellistä ruokaa.
Hei dragonlady, mä ehdotan että kesäkuussa patsastellaan yhdessä kiinalaispuvuissamme, jotka tällä hetkellä eivät mahdu. Aloitin jo tiistaina, 10% tavoitteena mut enemmänkin saa lähteä. Tsemppiryhmää siis löytyy. Ja ihana sä olet kyllä aina, painosta riippumatta, muista se. Mutta hyvää naista riittääisi vähempikin määrä, olen tullut siihen tulokseen.
VastaaPoistaMua riittäisi sellaiset 15 kg vähempi. Olisin sitten sellainen konsentroidumpi ihanuus! No, jos tuonne kesäkuulle saisi sellaiset 8-10kg pois niin latu olisi avattu.
PoistaPatsastellaan vaan! Erityisesti teidän saunapolulle sinne kanalan kupeeseen sopii hyvin tuo mun kiinalaispuku...
Minäkin toivotan ihan valtavasti tsemppiä! Ihminen on siitä jännä olento, että pystyy melkein mihin vaan kun oikein haluaa.
VastaaPoistaItse olen hieman kummallinen tapaus. Paino on heijannut vuosien varrella BMI:n normaalirajojen keskivaiheilta aina koht reippaaseen ylipainoon asti. Silti en muista yhtään hetkeä, että olisin kokenut epätoivoa tai loputonta inhoa itseäni kohtaan. Siksi kai laihduttaminenkin on aina jäänyt... En myöskään huomaa toisissa laihtumista tai lihomista (tai kampauksen muuttumista yms.) ellei se ole tosi radikaali. Ilmeisesti mulla on jonkinlainen havainnointihäiriö; keskityn niin tarkasti itse ihmiseen, että ulkomuoto jää vain häilyvästi muistiin.
Mutta oli painoni missä tahansa, joka vaiheessa olen tykännyt jostain liikuntalajista. Ehkä se on helpottanut ja estänyt vaipumasta kurjuuteen. Muistelen, että olisin sullekin joskus hehkuttanut hiihtoa - ja jos hoikistumisen tielle käyt, en voi riittävästi korostaa hiihtämisen tehoa! Kun hiihtokausi on oikein vauhdissaan, voin syödä kuin hevonen, silti on aina nälkä ja paino vaan putoaa.
Superkannustukset täältä!
Mä olen pitkällisten pohdintojen ja lukuisten ryhtiliikkeiden jäljiltä sitä mieltä, että koska kyse on elämäntavasta, kaikki "projektit" omn lähtökohtaisesti tuomittu epäonnistumaan. Mä voin tehdä vain aivan pieniä muutoksia, jos haluan niiden jäävän pysyviksi. Ja mitä enempi mä "laihdutan", sitä enempi kiinnitän koko ajan huomiota ruokaan.
PoistaMun tavoite olisikin saada liikunnasta taas sellainen ote, että se olisi säännöllistä. Silloin mun ruokatottumuksetkin aivan itsestään asettuu tasapainoon. Ja hiihto on mun suosikkilaji, tosin en ole vielä avannut kautta, mutta jos vaikka heti uusien pakkasten tultua. Olen niin onnellisessa asemassa, että vaikkaa asun täällä kehä ykkösen kupeessa, pääsen hiihtämään suoraan kotiovelta. Se on uskomatonta luksusta! Tällä hetkellä suurin rajoitin on mun ja miehen ristikkäiset aikataulut ja se, että lapset on vielä niin pieniä, ettei niitä voi jättää keskenään edes puoleksi tunniksi. Mutta kyllä tämä tästä.
Voi miten ajankohtainen juttu... Itse juuri eilen jouduin vaakaan työterveyshuollossa... ja pakko todeta että miehellä on minua 20 kg enemmän kuin tavatessa!(n. 18 kg ylipainoa) Eikä se peilissä nyt niin hirveän pahalta näytä.... Mutta miten ihmeessä sitä silloin 14 vuotta sittenkin piti itseään muka pullukkana? Nainen ei ilmeisesti ole koskaan tyytyväinen.
VastaaPoistaTäähän on ajankohtaista monelle aina uudenvuoden jälkeen, kesälomia ennen ja niiden jälkeen. No, ei vaan, nyt olen lopullisesti kyllästynyt itseeni tällaisena. En niinkään kiloihin, vaan siihen, etten koe oloni olevan hyvä "minussa". Kun kilot tulevat vähitellen, edes peili ei kerro totuutta, koska kuva muuttuu niin hitaasti. Peili on siis ollut mukana juonessa jo vuosia ja antanut minun vajota.
PoistaMulla on mies, joka väittää ettei sillä ole merkitystä miltä toinen näyttää vaan millainen on muutoin. Ei tiennyt millaisen ulkomuodon omaavan naisen kanssa oli jokusen viikon keskustellut ennen kuin kasvoikkain tavattiin. Oli kuvaa yrittänyt muutaman kerran saada mutten antanut. Eli mielikuva minusta oli muodostunut keskustelujemme, ei ulkonäön perusteella. Silloin olin jo keventynyt reilusti puoli vuotta aiemmin, joten minulla ei ollut ulkonäköongelmia ensi kerran tavatessamme. Yhteiselomme alun jälkeen kiloja kertyi. Olin huomioinut ulkomuotoni peilistä (vaikka meidän peilimme on paljon armollisempi kuin esim. kaupoissa sovituskoppien peilit) mutta en noteerannut ulkomuotoani sen kummemmin. Ylipainoa olin ja tiedostin sen. Lääkärillä käydessäni astuin vaakaan ja silloin todellisuus suorastaan iski päin kasvojani. Sinä päivänä tein päätöksen elintapojeni muutoksesta - katson mitä suuhuni työnnän. Ja painoni aleni reilussa kuukaudessa yli kymmenen kiloa. Pelkästään ruokavaliota muuttamalla, silloin ei vielä liikunta tullut osaksi elämääni. Välillä vaaka näytti monta viikkoa samaa lukemaa, sitte yht´äkkiä lukemat putosi taas reilusti.Minulle itselleni ei ollut väliä vaa´an lukemista, ostin sen vain koska terveydenhoitaja velvoitti minut käymään puntarissa. Kiloja tuijottamalla tulosta ei synny, vaan asian tiedostamalla ja elämäntavat muuttamalla. Nyt tiedän, että syön terveellisesti mutta en orjallisesti sitä noudattaen. Sallin itselleni myös hemmottelun. Mutta se on poikkeus, ei sääntö.Vaikka mieheni väittää, ettei ulkonäöllä ole merkitystä, olen saanut häneltä suunnattomasti tukea. Syömme yhdessä kevyesti ja hän on kannustanut minua liikkumaan. Hän on kuitenkin yhtä tyytyväinen saavutuksistani kuin minäkin. Kai sekin on sitä rakkautta. Onnea kaikille muutokseen tähtääville kanssasisarille. Muistakaa, että tärkein muutokseen vaikuttava tekijä olet sinä itse. Teet sen itsesi vuoksi, koska rakastat itseäsi ja sen myötä myös läheisiäsi.
VastaaPoista-Sari-
Ihana kirjoitus, Sari!!! <3
PoistaJa kyllä, meitä on monta, kuten jo tästä kommenttilaatikosta voi laskea. Osalla tavoite on kauempana, osalla lähempänä, mutta kenellekään elämäntavan muutos ei varmasti ole helppo.
Omasta kokemuksesta tiedän, että itselläni suurin ongelma on korvien välissä. Tiedän _kaiken_ terveellisestä elämästä, myös siitä, että sallivuus kuuluu siihen. Silti en ole _todella_sisäistänyt aiemmin sitä, että tämä tie on nähty. En jotenkin ole osannut kuvitella, millaista olisi olla kevyempi, toisenlainen. Olen palkinnut itseäni herkuilla, vaikkeivät ne mitään ylisokerista höttöä ole olleetkaan. Pelkkä ylimääräinen voikkari riittää, kuten olen aiemmin täällä blogissani kirjoittanut.
Vaikka ulkonäöllä ei varsinaisesti olisikaan väliä puolisoiden kesken, ymmärrän, että toinen osapuoli voi kantaa huolta toisen terveydestä ja jaksavuudesta ja sitä kautta toivoa keventymistä. Itselläni on urheilijamies, joka luonnostaan syö ehkä terveimmin mitä kukaan tuntemani ihminen. Hän syö vain nälkäänsä, joskus paljon, joskus vähempi, kulutuksesta riippuen. Ikinä hän ei mieti ruokailuaan. Mikä helppous - olen vähän kateellinen! :)
Terveyttä ja hyvää kuntoa kohti mennään - sivutuotteena paremmin mahtuvat vaatteet eivät haittaa.
Voi Mirka, laitan tässä taas ei-sallittua tekstiä, mutta siis upea kuva tuossa! Mutta ei mitenkään vähennä upeuttasi nyt.
VastaaPoistaMutta siis olen niiin täydellisesti samassa veneessä sun kanssasi. All time high painon suhteen (miinus raskausajat). En ole ollut tänä syksynä erityisesti kovin innostunut näkymään valokuvissa. Syksy ja koko loppuvuosi on mennyt mässätessä herkuilla, osin lohtuna, osin huonoina tapoina. Nyt yritän urakoida joulukarkkeja pois, jotta voisin taas yrittää jättää karkit pois joksikin aikaa. Se yksin ei riitä, mutta olisi alku.
Mullakin oli vaaleanliila kiinamekko joskus, mutta en tule koskaan siihen enää mahtumaan. Olisin ihan tyytyväinen tilanteeseen, joka oli tyttösten syntymien välissä ennen toista raskautta., mutta tuntuu, että siihen on liian pitkä matka.
Minullakin kaikki on kiinni korvien välistä eikä tiedon puutteesta. Jospa uusi vuosi 2013 toisi muutoksen meille kaikille sitä haluaville!
All time high nähty myös täällä! Sitä paitsi kokeilin eilen illalla tuota kiinamekkoa, enkä ensiks saanut sitä edes puoltareittä ylemmäs. Sitten kiskoin väkisin ja sen jälkeen sivusaumassa olevan vetskarin reunojen välille jäi 20 cm! Siis vetskari ei lähtenyt ala-asennosta nousemaan yhtään, kun se alkoi lonkottaa jo siinä. Uuh! Hihaosiota en saanut sovitettua päälleni kuin toisen käden osalta... Jep jep.
VastaaPoistaSitten kaivoin kaapista mekko "kakkosen" eli pari vuotta sitten ostetun ihanan arkipellavamekon (Marc'o'polo), joka kiristi rinnuksista ihan turkaisesti. Se voisi olla mun target ensi kesäksi. Ja pari muuta samanlaista ihanaa mitä kaapista löytyy. Taidan tehdä postauksen näistä targeteista. Aion myös sovittaa niitä kerran viikossa tästedes, jottei realismi pääse unohtumaan!
Mä jätin nyt kokonaan leivän, pastan ja perunan pois hetkeksi. Sitten kun pääsen vauhtiin, niin lisään ruisleivän takaisin. Vaikka en söisi yhtään noita edellämainittuja, niin karppaajaksi ei minua näemmä voi kutsua. Vihanneksista ja hedelmistä tulee hiilihydraatteja paljon, enkä aio niitä rajoittaa ensinkään.
Tavoitemekko on tosi hyvä idea. Mulla löytyisi aika monta tavoitevaatetta kaapista - niin monta, että pitänee käydä aleista penkomassa isompia, että voi lähteä talosta ulos ylipäänsä...
PoistaMun pitäisi tehdä ihan sama liikku, että jättää pois leipä, pasta, peruna. Viime keväänä sitä kokeilin (makeat pois samalla), ja oli NIIN hyvä olo. Kahdessa viikossa paino väheni kolmella kilolla, kun mahan turvotuskin katosi. Mutta miksi mä en konkreettisesti enää MUISTA, kuinka hyvä olo oli, koska se ehkä motivoisi tekemään saman nytkin?!?
Niin, me voitais Mirka olla semikarppaajia. ;)
By the way, mä en saa enää mitään sähköpostiviestiä näistä kommenteista, että tajuaisin käydä katsomassa jatkokeskustelut. Onko asetuksissa Mirka sulla joku täppä estämässä? Ennen nimittäin sain viestin sun blogistasi, jos mun kommentoimaan juttuun tuli lisää kommentteja.
Mulla on nyt noin viikko takana totaalikieltäytymistä leivästä, pastasta ja perunasta. Ongelmaksi on muotoutunut se, etten meinaa keksiä mitää korviketta noille. Vihanneksia tosiaankin syön, mutta sellainen jääkaapista napostelu on jäänyt kokonaan, kun en "voikaan" ottaa voikkaria tai esim. mysliä jugurtin kanssa. Tiukka linja kestää näillä näkymin noin kuukauden ja sitten lisään ruisleivän.
VastaaPoistaMä en ole kyllä tehnyt mitään rajoituksia tietääkseni niihin asetustäppeihin. Täytyy käydä vielä katsomassa. Itse kun klikkaan johonkin blogiin jättämäni oman kommenttini alta sen ruksin "näytä tähän tulleet vastaukset" niin tiettävästi aina on s-postiin tulleet. Tosin, en ole varma, ovatko tulleet joka paikasta, kun en ole muistanut asiaa seurata. Mä tutkin juttua vielä.