Juuri kun aioin ruveta viettämään alkanutta vuotta seesteisesti, vastaantulevat tilanteet aikuismaisesti jäsennellen ja pursuavaa energiaani yltympäriinsä kylväen huomasin keikkuvani veitsenterällä. Haasteita pukkaa yhtäkkiä takavasemmalta ja -oikealta, edestä ja ylhäältä. Etenkin ylhäältä, mitä tulee työrintamaan. Huomaan paniikin nousevan: enselviäenselviäenselviä. Olen erikoistunut katastrofiajatusten lietsontaan, vaikkakin olen siis kehittynyt tässä asiassa positiiviseen suuntaan, kuten juuri tulin kehuneeksi. Sisko kehoitti minua eilen puhelimessa tarttumaan yhteen asiaan kerrallaan. Ensin Homma 1, sitten Homma 2 jne. Ai, niinhän se menikin! Kuinka sen aina unohtaa? Olen taas hetkellisesti huojentunut ja itseni herra, kunhan vain muistan hengittää syvään ja rauhallisesti. Enkä syökse tulta.
Kotirintamalla olen nimittäin liittynyt Fredrikan Lohikäärmevaimoihin. Te, jotka ette ole heistä kuulleet, tulette vielä kuulemaan. Lohikäärmeen vuoteeni kuuluu ajatuksella pukeutumista ja itsestään ja perheestään huolehtimista tulenlieskat loimuten. Ja hiukan hepeneitä! Lohikäärmevaimo on Nainen isolla N:llä. Ylpeä ja tyytyväinen - sellainen nainen, joka on yksinkertaisesti paras. Aloitin kampanjan vetämällä nahkasaappaat jalkaan (tarkennuksen vuoksi on mainittava, että yleensä käytän talvisaikaan tosinaisellisia vaelluskenkiä) ja käymällä mekko-ostoksilla. Pikkuveli hipelöi kolttuani silmät ihastuksesta selällään. Ei ollut vissiin nähnyt äitiään niin nättinä vielä lyhyen elämänsä aikana. Eipä silti, en ollut itsekään tunnistaa itseäni. Mekko päällä ja vielä arki-iltana ilman mitään muuta syytä kuin Lohikäärmeen vuosi. Päivän päätteeksi suorastaan puhkuin itseluottamusta. Only for a few dresses more...
P.s. Minulta vietiin autokin. Se on nimittäin hajonnut pala palata jouluisen katastrofin jälkeen. Viimeisimpänä se sylkäisi aimo annoksen häkää katsastusmiehen silmille ja arvaahan sen, mitä setä tykkäsi. Nyt se on telakalla. Teknisesti katsoen kärry on siis Miehen nimissä, mutta minä ajan sillä 90 prosenttisesti. Johtopäätös: Mies maksaa remontin neljä numeroa ja minä olen mielestäni oikeutettu kuluttamaan omista lisätöistäni ansaitsemani roposet itseni hyvittelyyn ja säälittelyyn. Aika reilua!
Fredrikan Lohikäärmevaimot onkin hieno järjestö. Aluksi ajattelin, että lupaatko olla koko vuoden todella pahapäinen vaimo, mutta tähän kuuluikin ihan toisenlaisia liehuvia liekinvarsia. Wau.
VastaaPoistaHuolitaanko klubiin sellaisiakin naisia, jotka eivät ole vielä naimisissa ja siksi heillä on sitäkin suurempi syy yritää lohikäärmeistyä? Jos vaikka joskus kosittaisiin.
Mäkin voisin liittyä Lohikäärmevaimoihin ja luopua samalla Louhikäärmevaimojen jäsenyydestä :-D. Vaelluskenkiä tosin mun jalkaani ei saa kuin puukolla uhaten, mutta muuten voisin olla vähän vähemmän mörökölli.
VastaaPoistaTyöjutut selvität ihan varmaan ! Uudet haasteet vain kasvattavat ammattitaitoa :-) ( toki tajuan, että ihan kaikissa hommissa ei voi vain huvikseen kokeilla kaikenlaista... ei se käy omassakaan työssäni ).
Karenina: Jokainen määrittelee itse, millainen Dragon Lady haluaa olla, se on homman juju. Suoraan sanoen ollaan kyllä kaikki jo aika täydellisiä, mutta pientä säätöähän voi ja pitää aina olla :) Ja kyllä, muutkin kuin vaimot voivat löytää itsestään sisäisen lohikäärmeen (enkä tarkoita mitään kaulimen kanssa riehuvaa Justiinaa).
VastaaPoistaPetriina: Työjutuissa auttaa usein, kun muistaa oikeasti keskittyä vain yhteen asiaan kerrallaan, tehdä se alta pois ja siirtyä seuraavaan. Minä ainakin ahdistun tilanteessa, jossa isoja projekteja on yhtäkkiä monta päällekkäin, enkä saa sitten kunnolla tartuttua yhteensään. Stressaan vaan pelkästä stressaamisen ilosta.
Sun garderobista päätellen me muut Lohikäärmenaiset voidaan tulla sun luokse opintoretkelle! Jätetään sitten ne maastokengät ja verkkahousut kotiin.
Mahtavaa tekstiä jälleen, nautin !
VastaaPoistaJuu meillä auton kanssa myös diili (tosin yksipuolisesti tehty) Minä ajan, mies tankkaa, huoltaa, pesettää jne. Välillä tämä toimii, välillä ei :)
Vau mikä vuosi onkaan tulollaan sinulla. Nyt antaa palaa =)
VastaaPoistaKun pidät lohikäärmeenvuodestasi kiinni, niin ne työtkin sujuu helposti yksi kerrallaan. Siihen pitää luottaa =)
Maaret: Kiitos ja ole hyvä! Minusta tuollaiset diilit on ihan luonnollisia. Kuten myös se, että kun Mies joskus alkaa laskea tätä meidän balanssia, niin muistutan häntä että MINÄ olen kuitenkin se, joka esimerkiksi ompelee meidän perheessä kaiki irronneet pyyhkeenlenkit ynnä muut. (Tosin en muista viimeisen kymmenen vuoden aikana ommelleeni yhtään lenkkiä, but who's counting?)
VastaaPoistaBirgitta: Entistä enempi ymmärrän, että elämä on asenteesta kiinni. Miksi tehdä asioista ylitsepääsemättömiä vain märehtimällä? Senkin huolenkannon voisi jättää elämässä väistämättä eteen tulevien Oikeasti Vaikeiden asioiden varalle.
Meillä on melkein päinvastainen kuvio autojen kanssa (joita meillä on nyt yht'äkkiä riesanamme kaksi, kun kesällä ostettiin oma ja nyt perin vielä isän auton): molemmat autot ovat minun nimissäni, mutta A-P niillä lähinnä ajaa. Ja maksaa viulut :)
VastaaPoistaEhkä minunkin olisi hyvä vähän lohikäärmeistyä pitkästä aikaa. Oli jo puhetta siipan kanssa, että voitaisiin joskus yrittää näyttäytyä jossain muissakin kuin kotivetimissä toisillemme. Kun tekee enimmäkseen kotona töitä, vaarana on se, ettei ikinä jaksa pukea mitään kivaa ylleen tai ylipäätään paljon peiliin vilkuilla. Ei välttämättä hyvä juttu sen enempää parisuhteen kuin itsetunnonkaan kannalta...
Aivan upealta kuulostaa tuo Lohikäärme-ajatus... Wau! Kyllähän nahkasaapikkaissa ja mekkosessa saa arkeen yhtäkkiä erilaista hohtoa... vaikka ne järkevät matalakantaiset ovatkin, ah, niin mukavat ja käytännölliset.
VastaaPoistaMeidän auto lähti vaihtoon välipäivinä, kun hän aiheutti meille syksyn aikana yhden kolmi- ja yhden nelinumeroisen liian ison laskun ja lisää oli odotettavissa.
Mutta nyt kelpaa ajella :).
Minä tahdon kanssa! Tai tahtoisin ainakin, koska se ei juuri koskaan pääse käytännön asteelle..joku vetää mulle aina ne kotihousut jalkaan, villasukat samoin ja virttyneen lempparipaidan... Hieno päätös teidän jengiltä, tsemppiä! Minäkin vielä, joskus :)
VastaaPoistaLumikko:
VastaaPoistaMeillä on yksi auto, jolla aiotaan pärjätä vaikka hampaat irvessä. Mies juoksee/pyöräilee töihin ja minä menen autolla, koska hoidan samalla massiiviset lapsiperheen ruokaostokset (kaikki muut kolme juovat maitoa kuin vasikat). Myönnän olevani koukussa autoomme, koska ilman sitä on hankala lähteä hoitamaan asioita muualle kuin Hgin keskustaan, jonne pääsee bussilla/junalla. POikittaisliikenne tökkii edelleen ja matkoihin menee helpolla yli tunti, vaikka autolla taittaisin ne vartissa. Siinä on liikennesuunnittelijoille palaa purtavaksi.
Asuinseudun standardiin kyllä kuuluisi kolme lasta, kultainen noutaja, kaksi autoa, joista toinen farmarimersu ja golfbägi. Puhumattakaan sellaisesta okt:stä, jossa on ylikorkea olohuone. Not in this life.
Mä olen juuri käynyt ulkonäkökeskustelua ystäväni Rva Kepposen blogissa. Olin samaa mieltä hänen kanssaan siitä, että ulkonäköasioihin ei pitäisi satsata VAIN ulkopulisesta painostuksesta. MUTTA lohikäärmenaiseuteen kuuluukin tänä vuonna se, että jos sisäinen lohikäärmenainen on nukkunut vuosia, voisi sen kaivaa jälleen esiin, jos itsestä siltä tuntuu. Ja minusta nyt tuntuu! Olen kyllästynyt iänikuisiin verkkahousuihin ja trikoopaitaan. En ole tyytyväinen itseeni niissä. Siksi siis tämä kampanja...
Eloise: Mulla on viime vuonna ostetut matalakantaiset Riekerin saappaat, jotka ovat korkojen puutteesta johtuen samalla sekä hyvännäköiset että hyvät kävellä. Siitä lähden kuitenkin, että millään korkkareilla en lähde itseäni telomaan. Yksi katkennut ranne riittää. Mä luulen, että tässäkin asiassa kaiken pitää lähteä sisäisestä tunteesta. Mun tunne kertoo, että ikuinen verkkahousutie on nähty. En toki aio niitäkään hyljätä, mutta joku toinenkin vaihtoehto voisi olla. Rva Kepposen kanssa silti samaa mieltä siitä, että jokainen saa näyttää siltä kuin haluaa, ulkoinen paine on huono kannustin.
VastaaPoistaHymytyttö: Tarve syntyy itsestä. Kyllä mäkin kaikkein helpoimmin pukeudun juuri collegehousuihin, mutta sisäinen tunne kertoo, että muitakin vaihtoehtoja voi olla. Oikeastaan sain herätyksen tässä ennen joulua, kun jouduin väkipakolla pukeutumaan yksiin juhliin. Löysin yllättäen kaupasta tosi hyvän ja edullisenkin paidan, jonka yhdstin viime vuonna ostamiini saappaisiin (ei olleet sis kertaakaan jalassa aiemmin, koska eivät hyvin mätsää verkahousujen kanssa;). En meinannut tunnistaa peilikuvaani!
Hih, tuo ylikorkea olohuone on kyllä hassu uusi "statussymboli" :)
VastaaPoistaMeidän on tarkoitus päästä tuosta toisesta autosta eroon asap, ei ole järkeä eikä varaa pitää kahta. Molemmat autot ovat vuosimallia -99 eli ei puhettakaan farmarimersusta :)