...tähän upeaan talvipäivään, jolloin sain ilman kiirettä vaellella pitkin etu-Töölön hiljaisia, lumisia katuja, pysähdellä, kietoa kaulahuiviani tiukempaan. Aidassa kirjoitettu runo. Portttikongeissa vanhoja, ajan patinoimia kylttejä. Rakastuin Helsinkiin taas uudestaan.
Kotona kymmenen senttiä valkoista ja odottavana huokaileva lumikola. Ilolla lykin pihalle ensimmäiset kinokset. Naapurin kanssa totesimme, että se raskas nuoskalumi on korvamerkitty aviomiehille. Lohikäärmeet kolaavat vain puuteria. Nahkasaappaat jalassa.
Ajatukseni soutivat jälleen syvässä virrassa, mutta positiivisessa hengessä. Jäsenneltyäni itseäni saan ne toivottavasti kirjalliseen muotoon. Entistä vahvemmin vakuutuin siitä, että ihminen on pitkälti itse vastuussa omasta onnestaan. Tänään oli päivä, jolloin valitsin mielenrauhan. Olisin voinut valita toisinkin.
***
Minulta tilattiin lisää kortteja työpaikkani tarpeisiin. Teen jos ehdin. Haluaisin niin kovasti ehtiä. Inspiraatiota odotellessani on hyvä syventyä tilaamaani lehteen, Craft Stamper, josta vinkin antoi ystäväni Leonida. Ensimmäinen numero odotti minua tänään postilaatikossa ja oli juurikin niin minua kuin olla voi. Ihania, ihania ideoita. Eikä mitään yltiöpäistä söpöstelyä!
Mukavaa luettavaa sinulla täällä. Osuu ja uppoaa minuun.
VastaaPoistaOlin eilen vähän samanlaisissa tunnelmissa kun kävelin hissukseen kaikessa rauhassa Punavuoresta Kamppiin. Tuli niin nostalginen olo. Muutimme kahdeksan vuotta sitten keskustasta pois. Mutta se on ihanaa kun saa oikeasti ilman kiirettä omiin ajatuksiin uppoutuneena vaellella keskustan ilmapiirissä.
Ihana tunnelma! Nautin hyvästä olostasi, halaus!
VastaaPoistaVau, mikä lehti! jo muutama kuva paljastaa herkkuja.
VastaaPoistaTalvinen kaupunki on hetkittäin kaunis. Vanhat takorautaiset yksityiskohdat porteissa, painavat tammiovet ja katujen ylle kumartavat puut. Oma piha ei houkuta ollenkaan. Se on vain tasainen pläntti, jota saa kolata talvet ja hurruttaa kesät ruohonleikkurilla. Minua houkuttaa entistäkin enemmän asuminen, jossa joku muu huolehtisi ja minä vain asuisin.
Hyvävireistä lohikäärmettä on aina ilo lueskella!
Kylläpä kuullostaa The Hetkeltä!! Ihanaa! Eilen oli KAUNISTA, oli myös "pakko" loikkia pihalle kameran kera ja ikuistaa maailman kaunein maailma..
VastaaPoistaHetkestä nauttiminen on ehkä tärkein onnelllisuuden edellytys ja olen samaa mieltä kanssasi siitä, että useimmiten voi valita, miten asioihin suhtautuu. Tästä postauksestasi tulee hyvälle mielelle, se on kuin kaunis ja iloinen laulu. Kiitos siitä!
VastaaPoistaOih, olisin halunnut kävellä kanssasi lumisessa Töölössä.
VastaaPoistaOnpas houkuttelevan näköinen lehti. Pitäisipä päästä vähän koelukaisemaan sitä, josko vaikka minunkin kannattaisi tilata se.
kamomilla: Mekin asutaan noin 15 km ytimestä nykyisin ja valitettavan harvoin tulee käytyä keskustassa muutoin kuin Stockalla. Siksi retki Töölöön oli aivan ihana. Ihan kuin olis ulkomailla ollut! :)
VastaaPoistaFredrika: <3
Salviaseppele: Olenkin odottanut päivitystäsi asuntoasioiden suhteen. Onko jo korkeahuoneinen keskusta-asunto rauhallisen sivukadun varrelta katsottuna? :) Mä olen ajatellut, että sitten eläkkeellä muutan keskustaan, kun en enää jaksa puutarhuroida. Tai ainakin hankin sellaisen kakkosasunnon, jossa voi käydä hengittämässä urbaania ilmaa.
Hymytyttö: "Maailman kaunein maailma" on tosi hyvin sanottu!!!
Katja: Olen paljon saanut harjoitella tuota hetken huomaamista. Nyt alan olla siinä jo aika hyvä! :)
Rva Kepponen: Mä luulin, että sä samoilit samaan aikaan jossain etelän auringossa, muuten olisin ottanut sut mukaan! Sä voisit muuten tulla lukemaan sitä lehteä meille ensi viikolla joku päivä ja poimia mukaasi samalla eräänkin haalarin, joka täällä odottaa.
Sulla on ollut ihana hetki Töölössä, onnellinen lohikäärmeystäväni. Ja kolaamassa sitä puuterilunta.
VastaaPoistaMä olen aivan samaa mieltä, että ihmisen on turha etsiä onnellisuutta toisten kautta, koska se on enemmänkin mielentila, jonka voi saavuttaa pienillä jutuilla.
Niin ja onnellisuusgeenillä.
Ai miten kiva, että tilasit myös Craft Stamperin! En ehtinyt vielä lukea uusinta.
Kepposka, voin tuoda pari aiempaa numeroa sulle luettavaksi, kun nähdään seuraavan kerran.
Uuuuuuuu mikä lehti, ja onpas kyllä teikäläisen näköisiä juttuja nuissa maistiaskuvissa! *tihrusti oikein huolella, suurenteli ja kaikkea* tommotteita ihania laatikoitakin... Toinen uuuuuuuuu! :)
VastaaPoistaMä en ole tainnut koskaan kulkea talvisessa Helsingissä, mulle kun se on aina ollut vain kesäkaupunki. Tai no ei kylläkään "vain", vaan mitä ihanin kesäkaupunki. No mutta, kuvien perusteella siellä on talvella näemmä hyvin samannäköistä kuin täällä ;)
Kivitalo, korkeat huoneet ja lautalattiat ja mukava osoite olivat jo odottamassa meitä, mutta Pähkinäisen meille liian pieneksi käyvä töölöläiskoti ei löytänyt ostajaansa. Asuntokauppa on siis tovin ajan jäissä. Yritetään kevään korvalla uudelleen... mun asuntoni myydään sitten joskus...
VastaaPoistaUuden kodin odotus on siis aika voimakas. Ja yhtenä valintaperusteena tulee olemaan suuri pöytä, johon Kätsyt mahtuvat kaikki :)