Tämä on sekahedelmäsoppa, keittiön pöydän tilpehöörikori, työhuoneen kirjahylly. Sekaisin kaikkea minulle tärkeää: Syväluotausta ja ultimate-hömppää, joukossa lisäksi askartelu- ja käsityöharrastusta, kodin asioita, löytöjä ja kirjoja. Ja sen tietyn kuun aikaan ketuttaa niin penteleesti!
P.S. Parhaat keskustelut käydään kommenttilaatikossa...
________________________________________________________________________
keskiviikko, 18. tammikuuta 2012
Karkkipäivä ja hammassärky
Aloitin tämän tekstin kirjoittamisen heti aamulla. Sain sen melkein loppuun ja sitten pyyhin kaiken pois. *deletedeletedelete* Huono omatunto eli karkkipäivän jälkeinen hammassärky!
Päätin, että koska olen nyt omalla vapaalla, joka on ensisijaisesti tarkoitettu tiettyjen Isojen Kirjallisten Asioiden hoitamiseen, on minun ensin ansaittava raa'alla työllä blogihetkeni ja vapaani. Nyt muutamia tunteja myöhemmin on eräs lehtiartikkeli valmis - ei tosin järin pitkä tai tasokaskaan, mutta valmis yhtäkaikki. Nyt voin hyvällä omatunnolla kirjoittaa tännekin pari sanaa.
Ensin työ, sitten huvi! Sanonta on aina saanut minut pörhistämään niskakarvat pystyyn. Assosioin sen suomalaiseen, periluterilaiseen kuuliaisuuteen, johon ei vanhempina aikoina ole mahtunut sitä huvia juuri ensinkään. Työtä kun on riittänyt niin, ettei sen iloittelun aika ole koskaan tullut. Nykypolvet onneksi ymmärtävät asiat jo hiukan toisin. Myös matkan varrella voi nauttia olostaan. Itse nautiskelen palkinnoista etukäteen vähän liiankin usein. Siinä olisi (ja on) ryhtiliikkeen sija!
Kuten esimerkiksi eilen. Rva Kepponen putkahti ovesta sisälle ihan melkein yllättäen ja päädyimme viettämään aikuisten naisten "karkkipäivää", vaikka täytyy kyllä tunnustaa, että olin antanut hänelle luvan saapua enkä siis hirveästi vastustellut. Virallinen meriselitys oli eräskin noudettava mukeloiden talvihaalari, jonka olin Rouvalle hankkinut. Sinä sitä sitten kahviteltiin ja lounastettiin ja askarreltiin melko ex tempore sellaiset nelisen tuntia. Hauskaa oli, eikä omatunto soimannut. Ennen kuin illalla, kun selailin netistä erästäkin tenttiaineistoa, joka kattaa sellaiset 2500 sivua luettavaa ennen maaliskuun puoliväliä. Arghh. Siihen on ryhdyttävä pikimiten - siis heti huomenna.
PS 1: Jos nyt joku erehtyy ajattelemaan, että täällä oltaisiin jotain copycatteja ja olisi plagioitu Rva Kepposen ansiokas saniaispyörrekortti, niin haluan huomauttaa, että kortit syntyivät eri puolilla keittiönpöytää täysin samanaikaisesti, joten me molemmat omistamme royaltioikeudet puoliksi... ;)
PS 2: Isoveljellä heiluu ensimmäinen hammas. En voinut tajutakaan, miten iso juttu se on!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)



Huomenna on aina parempi, eritoten jos vaihtoehtona on lennähdys askartelutaivaaseen Kepposkan kanssa. Olettepa olleet tuotteliaita! Äläkä vaan anna itsesi uuvahtaa tuon järkälemäisen luku-urakan alle....
VastaaPoistaOnnittelut artikkelista. Hyvä Mirka! Ja kortit ovat hienot.
VastaaPoistaDisclaimer: Täten julistan, että koska oli m-i-n-u-n ajatukseni tehdä feikkiakvarelleja, otan osan kunniasta sinunkin toteutuksista (jo julkaistusta ja tulevista). Sillä ideahan on tärkein, toteutuksenhan voi hankkia vaikka Intiasta ;)
Salviaseppele: Pahoilla teillä kyllä oltiin... Ja mitä luku-urakkaan tulee, niin olen kierrellyt ja kaarrellut sen ympärillä toistaiseksi. Uuvuttamaan se tulee joka tapauksessa, mutta sen jälkeen on tiedossa lomailua Hollannissa pitkän viikonlopun verran.
VastaaPoistaRva Kepponen: Arvasin, ettei kaupparatsun kanssa kannata alkaa kinaamaan oikeuksista! Sovitaan sitten, että sä omistat koko feikkiakvarelli-bisneksen oikeudet, ja kaikki, jotka sitä korteissan käyttää joutuu pulittaan sulle pikkuisen suojelurahaa!!! Mä taidan siirtyä Magnoliakorteihin. :D P.s. mut leimat oli mun, ja muste ja paperi...
Teen eettistä businesta, pelkkä kiitos ja ylistys riittää ;)
VastaaPoistaMä tiesin, että kaupparatsu vetää aina pisimmän tikun... Yhtä kaikki hauskaa oli ja feikillä varmaan jatketaan seuraavallakin kerralla tai sitten gessoillaan oikein kunnolla. Mulla on muuten vielä se mun gessokortti kesken. Nyt tarttee ensin vähän hyvitellä omatuntoa ja sitten voin jatkaa.
Poistaihania kortteja kaikki tyyni, vaikka ideat onkin pöllitty röyhkeästi rva kepposelta ;) hih (jotenkin muistui elävästi mieleen se viimekesäinen kun mun korttia valokuvailtiin ja uhattiin esitellä omanaan.. hehheh. en paljasta enemäpää nimiä ;)
VastaaPoistamutta eniten mun mielenkiinto takertui tuohon lehtiartikkeli-asiaan ja vaikka nyt varmaan olikin kyse jostain lääketieteellisestä artikkelista, niin rupesin miettimään että hämmästyttävää ettei mikään lehti ole vielä pyytänyt sua kirjoittamaan niille jotain kolumneja...
Anna: Tosiasiassa koko korttikeskustelu lähti siitä, että Rva Kepponen koki tekevänsä jotenkin "mun näköisiä" kortteja ja siitä paisuteltiin sitten näitä "tekijänoikeuskysymyksiä" oikein urakalla. Rva Kepposen saniaispyörteestä tuli kyllä niin upea, että hiukan täytyy oikein kadehtia... :D
PoistaKirjoittelin tosiaan yhtä matkaraporttia eli puoliksi oli ammatillista tekstiä ja puoliksi sellaista yleistä kuvausta reissusta. Ei oikein lähtenyt lentoon se juttu, mutta ei siitä nyt ihan surkeakaan tullut. Siltä väliltä. Ja uskon kyllä, että paljon tasokkaampia kolumnisteja kuin minä löytyy pilvin pimein. Multa voisi loppua sanottava aika lyhyeen, jos olisi pakko kirjoittaa. Kiitos kuitenkin! :)
UPEITA kortteja!!! =)
VastaaPoistaIhanaa extempore-elämää! Hetkeen pitää tarttua. Huominen on muutenkin aina viikon kiireisin päivä, sinne voi siis huoletta lykätä vähän lisää tehtävää ;).
VastaaPoistaLoistavat tuotokset ylläripäivästä Kepposkan kanssa! Tässä omassa jumissani vaan taas ihailen, miten teikäläisellä niitä ideoita ja mahtavia toteutuksia riittää!
VastaaPoistaOlisinpa ollut mukana! Teillä oli takuuvarmasti hauskaa.
SannaS: kiitos!
VastaaPoistaEloise: Jos joskus on extempore-elämään mahdollisuus, pitää siihen tarttua. Toista tilaisuutta ei ehkä heti tule uudestaan. Olen oppinut sen viime vuosina.
Leonida: Päivä oli todellinen ylläri kyllä, ja ihana sellainen! Kuten sanoin jo aiemmin, ei ideoita todellakaan ole ENNEN tavaroiden esille ottoa. Sitten kun niitä alkaa hypistellä, rupeaa jostain syvältä pulppuamaan ajatuksia.