Viime yönä, töissä ollessani, maa peittyi valkoiseen. Aamulla astuin ovesta ulos uuteen, valoisampaan maailmaan. Lunta ei tullut paljon, mutta riittävästi. Aina siitä yhden lumiukon saa tehdyksi - ja illaksi lumilyhdyn. Pojat puhkuivat lumen vuoksi intoa ja punaisia poskia. Tonttu Joulunen oli aamun kirjeessään puhunut jotain Itsenäisyyspäivästä ja illan glögihetkestä. Jälkikasvun tolkuttoman innostuksen vuoksi Mies on jo korviaan myöten täynnä joulua, emmekä ole päässeet kuussa vasta kuin alkuun.
Päivän puhteena oli muutama joulukortti. Pian alkavat kaikki olla kasassa, vaikken erityisiä paineita ole tänä vuonna ottanutkaan. Mies sanoi toivovansa, että näpertäisin vähemmän. Hän haluaa kuulemma Rudolf Koivun joulukortteja. Aion postittaa sellaiset hänen ystävilleen.
Hiihtämään en taida vielä päästä, mutta sukset voin jo virittää valmiusasentoon. Tänä vuonna tartun härän sarviin ennen helmikuuta, jos olosuhteet sen sallivat. Nyt on jotenkin energisempi olo kuin aiemmin, oikeastaan pitkään aikaan. Tosin kanavoin energiani edelleen vain mukaviin juttuihin rästihommien lojuessa levällään.
Kirjallisuusrintamalla on Adichien Biafra-kuvauksen (Puolikas keltaista aurinkoa) jälkeen meneillään toistamiseen Pauliina Suden Ruuhkavuosi, joka pari vuotta sitten kolahti kovasti. Nyt otin pokkarin uuteen pikakäsittelyyn, koska törmäsin ystävien keskuudessa ajatukseen, että kirjan kuvaama (äiti)maailma olisi epärealistinen ja ärsyttävä. Kun pääsen loppuun, kerron kyllä mielipiteeni. Lupaan tunnustaa myös rehellisesti, jos se on muuttunut.
Rauhallista loppuviikkoa kaikille! Kohti kolmatta adventtia...
Täytyy munkin lukea se Ruuhkavuosi uudestaan. Mulla on mielikuva että pidin sitä epärealistisena minäkin. Oliko se niin että se äiti myös opiskeli ja rakensi tai jotain...
VastaaPoistaNyt saattaa olla että pidän sitä ihan tavismenona. Enehkä omalla kohdallani, joka näköjään tekee vaan yhtä asiaa kerrallaan..., mutta aika moni on sellainen multitaskaaja. Sinä??? :)
pinkki
Mä tykkäsin silloin vuosia sitten Ruuhkavuodesta mutta esim paras ystäväni piti sitä erittäin ahdistavana. Niin ne mielipiteet jakautuu.
VastaaPoistaIhanaa tämä lumi!
En ole lukenut Ruuhkavuotta, koska en ole ruuhkavuosiltani ehtinyt lukea sitä (tai paljon muutakaan) :-D Ehkä minunkin kannattaisi lukea!
VastaaPoistaJa hei, en minä kitinöitä pelkää vaikka blogiini olenkin valinnut positiivisen ja iloisen näkökulman ;-)
Pinkki, Elisa ja Katja:
VastaaPoistaRuuhkavuosi on mulla nyt toista kertaa puolivälissä menossa ja onhan se totta, että se kuuluu vauvavuosikirjojen genreen, joka on on suunnattu juurikin... no... pikkulapsiperheiden äideille. Kaikilla ei myöskään ole sellaista suuruudenhullua kuvitelmaa, että on samanaikaisesti täydellinen äiti, vaimo, työntekijä ja rakastajatar, joten kuvaus päähenkilön pään sisäisestä elämästä voi tuntua vieraalta. Itse olen esikoisen kanssa kotona ollessani tehnyt sekä tutkimustyötä että kiertänyt raivopäänä asuntoesittelyitä uusi koti mielessäni. Ei siis mikään ihme, että jotain yhtymäkohtia omaan elämään Ruuhkavuodessa väkisinkin on.
Ai niin, munhan piti kirjoittaa tästä ihan oma postauksensa, joten jätän pidemmät analyysit tuonnemmaksi.