Tunnen äkillistä pakkoa ihmetellä sitä, miksi joulumieli on niin monelta kadonnut tänä/viime vuonna. Mitä "joulumieli" oikeastaan edes tarkoittaa? Miksi me emme koe samaa ahdistusta ennen juhannusta, vappua, pääsiäistä. Miksi emme huokaile hiihtolomafiiliksen perään? Onko "joulumieli" kuitenkin vain synonyymi ikuisesti tavoittamattomille toiveille ideaalista - kiiltokuvajoulun toinen nimi? Haikailevatko miehet ylipäätään joulumielen perään? Ja jos haikailevat, niin yhdistävätkö he samaan ajatukseen tavoitteen täydellisestä isyydestä.
Meillä eivät lapset pukeudu kirjoneulevillapaitoihin tai lähde isänsä kanssa metsään kuusta kaatamaan. En ole tehnyt oljista himmeliä tai tehnyt linnuille lyhdettä. En ole siivonnut, en edes pessyt vielä vessanpönttöjä. En ole jauhanut sinapinsiemeniä mummun kummin reseptin mukaan. Olen ulkoistanut joulun ja tehnyt pipareiden lisäksi vain imellettyä perunalaatikkoa. Lapsiperheen joulu ei ole pelkkä kuva. Siihen liittyy aina myös ääni ja kova sellainen.
Tänään löysin täydellisen rauhan keskeltä Helsingin vilkkainta ydintä. Valkoinen puuteri oli kuorruttanut maisemaa yön aikana. Suuntasin joululomani kunniaksi aamuglögille Stockmannin kahvilaan ja sen jälkeen hankkimaan suvulle loppuja paketteja pukinkonttiin. Kumma kyllä, ei stressiä, ei tuskanhikeä, ei kiire minnekään. Ymmärsin, että oma joulumieleni asuu juuri tässä tilassa, jossa en väkipakolla yritä suorittaa, kiirehtiä tai toteuttaa carllarssonimaista onnea.
Vanhan ylioppilastalon joulumarkkinoilla seisoin puolituntia Virkkuukoukkusen osaston edessä ja vaikutuin. Kuinka pienet, sopivasti kolahtavat iskulauseet mukeissa, pussukoissa, korteissa voivatkaan saada mielen kääntymään positiiviseen suuntaan. Valavat uskoa itseen, jos se joskus sattuu horjumaan. Aiemmin en ole jotenkin Koukkuselle lämmennyt, mutta nyt oli hetki oikea. Jokaisen meistä pitäisi ajatella ensimmäiseksi aamulla Koukkusen sanoin: "Mie en ookkaa mikää normipirkko!" Nih!
Joulu on se juhla kalenterissa, johon liityy eniten perinteitä toteutettavaksi. Ja vähinten alkoholia. On aika paljon helpompi heittää pari rullaa serpentiiniä lamppuun, nakit ja peruunasalatit pöytään ja avata skumpat kuin loihtia jouluinen pitopöytä, koristeet ja lahjavuoret.
VastaaPoistaItse luulen, että iso osa äideistä palaa siihen lapsuuden ideaalijouluun (joka ei suurimmalla osalla toteutunut silloinkaan) ja yrittää toteuttaa sen mahdollisimman pitkälle.
Suurin osa joulun tuskasta on ihan markkinakoneiston luomaa. Kaupat tekevät vuoden muhkeimmat tilit jouluna. Sitten meikäläisenkin pitää paita hikisenä jonottaa liian paljon ruokaa ja tarpeetonta tavaraa, jotta yhtenä iltana olisi niin superia.
Mä olisin aika valmis viettämään vaihtoehtoisella tavalla joulua. Mutta sitten muistan, kuinka lapsena rakastin joulua, ja jatkan hermoja kiristellen valmisteluita.
Mutta onhan se jouluyö fiilikseltään aina upea. Kuusen kynttilät palavat, lapset nukkuvat suloisina ja vihdoin saa huokaista ja lukea kirjaa rauhassa :)
Rauhallista joulua sinne.
PS. Kävi niin valitettavasti, että multa jäi korttisi postittamatta :(
Mun joulumieleni tarkoittaa sitä, että mä suunnittelen innolla askartelemiani kortteja, että mä nautin kaupassa rauhassa kiertelystä ja rakkaideni muistamisesta. Mä en kelpuuta lahjakseni mitään "kräsää, kunhan jotain on", vaan mun lahjan saajalla on lahjassa aina Idea. Mun joulumieli on sitä, että mä odotan joulua yhtä kiihkeästi kuin lapsena,Nautin glögistä, siitä Odotuksesta, laitan herkkuruokia. Mun joulumieli lepää, kun koti on jouluasussa ja kaunis. Kaikkea tällaista on mun joulumieli.... Toisaalta mä olen aina tehnyt joulustani perheen näköisen, eli jos rosolli on kaikista pahaa, sitä ei tarvita, oli perinteistä tai ei. Ja jos kaikki tahtovat että pukilla on sininen nuttu, niin sitten sillä on. Joulumieli on Oman perheen Onnellisuutta ja sitä, että minä saan hemmotella heitä.
VastaaPoistaJa siksi se joulumielen kadottaminen tuntuu niin kamalalta, kun neljäänkymmeneen vuoteen se tapahtuu ensimmäistä kertaa!
Ihanaa ja suloisenmeluisaa joulua teille sinne, koko konkkaronkka!
Ihana ja viisas kirjoitus taas. Kuten rva Kepponen totesi, jouluun liittyy niin paljon perinteitä ja "pakko olla sitä ja tätä" ajattelua, että sen jälkeen uuden vuoden juhlinta on erittäin rentouttavaa :).
VastaaPoistaEnnen joulua on usein niin kiire, että joulumieli on vähän hukassa, mutta kyllä se on aina minulle tullut viimeistään aattona :).
Meidän suvussa omat vanhempani ovat rentoja joulunviettäjiä. Laitetaan jotain murkinaa ja pääasiassa nautitaan rauhallisesta joulutunnelmasta, pelaillaan ja luetaan kirjoja. Ei stressata siitä onko matot kannettu ulos ja pöntöt kiiltävät.
VastaaPoistaAnoppilassa kun taas kaikki laitetaan viimosen päälle ruokia ja siivouksia myöten. Ja sitten anoppi makaa aattoiltana reporankana olkkarin sohvalla uupuneena ja siinähän sitä joulutunnelmaa sitten on!?!
Eli näitä kahta esimerkkiä seuranneena olen kait minäkin jotain ottanut opikseni.
Kaikesta muusta viis kunhan tunnelma on katossa;)
Ja siis en kiellä ettenkö tykkäisi, että koti olisi siisti kaikin puolin, mutta tänä jouluna onnekseni huomaan, että oikeasti en strseessaa yhtään mistään.
Meillä on normaalia viikkosiivousta lukuunottamatta kaikki ylimääräinen siivoushäröily jätetty sikseen.
Mitä se joulu on jollei yhdessä oloa;)
Tänä vuonna en ole innostunut joulusta niin paljon kuin yleensä, mutta en kyllä osaa ressatakkaan siitä. Olen miettinyt että puuttuukohan joulustani jotain huomattavaa, kun en ole ressannut siitä koskaan, nauttinut vaan. Ja olen tullut siihen loppupäätelmään, että minulta puuttuu syyllistäminen.
VastaaPoistaJoo-o, puuttuu multa toki se suurperhe ja sen touhut, mutta jouluni täyttääkin työt ja kantaperhe. Kumpikaan ei syyllistä minua että onko se ja se tehty, onko siellä ja siellä käyty, tai onko sitä ja sitä ostettu. Ehkä se kulttuurillimme ominainen syyllistyminen on se, mikä vie joulun ilon.
Missä on muka kirjoitettu että jouluna pitää pesuhuoneen kaakeleiden kiiltää, ja pakko on tehdä joka laatikkoa, vaikkei kukaan söisikään sitä porkkanaa.. Kukin viettäkööt joulun juuri niin kuin tahtoo, haluaa ja kerkiää, kuhan on onnellinen ja antaa muidenkin olla :)
[tosin vessa kyllä kannattaa siivota hyvin; meillä se on ollut perinne vuodesta 2003, joilloin vietimme koko kantaperhe tahoillamme joulun jälkeiset päivät kylpyhuoneen lattialla, nauttien toveri Rota-viruksen seurasta...]
Ja muutes, minun reissukassi on Virkkuukoukkusen, ja siinä sanotaan "Onneksi tiedän nämä ilmansuunnat, oikea ja vasen" Ja töissä minulla oli pitkään kynäkotelon merkki "Miul on pehmeet aivot kovassa käytössä". Joo, mut ainakin saa helpolla hymyilemään :)
Kiitos naiset taas viisaista kommenteistanne! Samoja linjoja omat ajatukseni kulkevat, mutta jätin niiden aukikirjoittamisen teille. Vastaan teille näin yhteisesti, sillä ajatuksenne herättivät jälleen paljon ajatuksia.
VastaaPoistaMietin noita joulupöydän antimia ja tajusin samalla, että joulun erottaa muista pyhistä myös se, että ruuan on yleensä riitettävä koko pyhien yli. Eli sen lisäksi,e ttä sorteja on seitsemän kertaa seitsemän, niitä on määrällisestikin tehtävä paljon!. Ja se on aikaa vievää hommaa, vaikka muutoin olisi ihan kivaakin kokata. Ihmiset käyvät töissä ja jolunaluset saattavat olla monessa paikassa vuoden kiireisintä aikaa sielläkin. Sitten on nuo kaikki pikkujoulut, myyjäiset, lasten joulujuhlat ja opettajienmuistamiset. Niin kivoja kuin ne ovatkaan, niin liika on liikaa. Siihen kun pälle vielä ympätään pakko mennä kuuntelemaan rentouttavia kauneimpia joululauluja kirkkoon, niin rauhoittumishetki voi muuttua pakoksi.
Tuon kaupassa hyppäämisen voisin itsekin jättää kokonaan pois. Toisaalta eilen OLI mahtava päivä. Vaikka hankittavia lahjoja oli vielä noin seitsemälle hengelle, olin keksinyt aika kivoja ideoita ja ne oli helppo vain hakea. Ja koska mulla poikkeuksellisesti oli aikaa tuntikausia, saatoin vain kuljeskella keskustan vilskeessä ilman sitä normaalia otsassa kasvavaa uloketta.
Tänä vuonna mun joulumieltä on aiva oleellisesti kasvattanut poikien lokerokalenteri, jonne on ollut puolipakko väsätä niitä pikkuisia tonttukirjeitä joka päivälle. Kirjeiden saaminen tontulta on ollut pojille niin käsittämättömän iso juttu, että väkisinkin vanhempi pääsee edes osin samaan tunnelmaan.
Myönnän, että kyllähän minäkin mielelläni toteuttaisin sellaisen ihannejoulun, mutta alan olla aika realisti. Jollei kaikkeen pysty venymään, niin antaa olla. Tärkeämpää kuin se, että joulupöydästä löytyy portviinissä marinoituja viikunoita tms. on kuitenkin se, että jouluun liittyy lämpimiä rauhoittumisen hetkiä jo matkan varrelle. Ystävän kanssa vietetty glögi-ilta kaiken hässäkän keskellä on todellakin pankkiin laitettua rahaa.
Haltiakummi: Mä aivan koukkuunnuin siihen Virkkukoukkusen ideologiaan! Aivan mahtavia voimalauseita arkeen. Ostin oikein heidän seinäkalenterinsakin, jotta saan fiilistellä koko ensi vuoden. JA mukin voisin haluta kans. Sulle mä kattelin sitä hoitajamukia... :)
aivan käsittämätöntä lepsuilua kaikissa blogeissa! Ei ole käsintehtyjä konvehteja, ei portissa marinoituja konvehteja, ei norjalaisneuleita...! Voiko joulu edes tulla? Kysyn vaan.
VastaaPoistavoi-voi ja vielä kerran voi!
Kovin korkealle me tämän päivän naiset tunnumme nostavan nämä kriteerimme. Aika pelottavaakin. Kun kuitenkin se jouluntunnelma, joulumieli on niin hiljainen ja ohimenevästi hipaiseva, pikemminkin pienten hetkien kuin suurten eleiden ja massiivisen valmistautumisen tulosta.
Minun hetkeni oli se, kun istuimme puolihämärässä kirkossa, koko rivillinen (appivanhemmat ml.) laulamassa kauneimpia joululauluja. "suo mulle maja rauhaisa ja lasten joulupuu..." - se on vuodesta toiseen minun joululauluni.
Pikkusisko katsoi huolissaan ja sanoi: "äiti sä itket".
Ja minä käärin neuleen hihaa vielä vähän ylemmäs ja niistin.
marika:
VastaaPoistaKäsintehdyt konvehdit olin ihan unohtanut! Ehtiskö vielä? Ei vaan, oikeasti mietin välillä sitäkin, että miksi kaikki hyvä pitää ympätä juurikin näihin muutamaan päivään. Miksei sitä voisi hiukan tasoittaa ympäri vuoden? Että esimerkiksi meillä olisi käsintehtyjen konvehtien viikonloppu maaliskuussa tai portviiniluumuja laitettaisiin syyskuun ekana...
Minusta naisten ongelma on se, että samalla kun ammennetaan naistenlehdistä kaikkia uusia ideoita ja puolipakkoja niin samalla ei kuitenkaan olla valmiita luopumaan mistään vanhasta. Siinä sitten joulupöytäkin muuttuu vaan yltäkylläisemmäksi vuosi vuodelta, kunnes tulee totaalistoppi. Äiti ei enää jaksa.
Meillä mies osallistuu yleensä kaikkiin kodin normaalijuttuihin ja töihin yli 50%:sti. Eilen juotiin jouluglögit ja paketoitiin lahjoja (minä paketoin, hän glögitteli) ja kiitin kuluneesta joulunalusajasta. Laskettiin, että Mies on kirjoittanut muutaman joulukortin kirjekuoret ja postittanut viisi korttia, jotka jäivät ensimmäisestä pinosta. Siinä se. Selitää ehkä, miksi Miesten joulustressi on usein monta astetta lievempi eli sitä ei ole lainkaan. Mies kyllä nauttii tunnelmallisesta kodista ja keittää glögiä. Naisvinkkelistä katsoen siis poimii rusinat pullasta. Toisaalta ajatukseni on se, että se tekee, joka taitaa. Turha on kuormittaa toista väkisin lahjahankinnoilla, jollei se suju luonnostaan tms.
Haluan vielä varmistaa, että olihan sulla kirkossa varmasti joku aitojen äitien merkkineule päällä? Odd Molly tms. Ethän vain niistänyt mihinkään markettipuseroon? :D Rauhallista joulua koko teidän porukalle!!!
se tekee joka taitaa - tai sitten se, jolle asia on tärkeä.
VastaaPoistaJos ne käsintehdyt konvehdit ovat vaikkapa miehelle tärkeät, niin kaipa hän sitten opettelee niiden teon? Ainakin noin periaatteessa.
Minä nimittäin luulen, että tämä kaikki häsellys on enempi nimenomaan meidän naisten korvienvälisongelmaa.
Ja ylimitoitettua täydellisyydentavoittelua.
...pieleen meni sitten hyvä niistäminenkin. Varmasti oli tusinamarkettineule päällä. En ollut sitten täydellinen siinäkään jutussa!
Joulurauhaa!
:) kiitos tästä keskustelusta.
VastaaPoistaTänään avauduin töissä yhdelle lapsettomalle myyntimiehelle (jota varmasti kiinnosti tosi paljon, mutta kun olen asiakas...) että suuri ero lapsuuteni joulujen ja nykypäivän välillä on se, että kun olimme lapsia, ei kukaan muistaakseni romahdellut ja kiukutellut joulupukinodotustäpinässä jo kahta viikkoa ennen joulua.
Kaikki odotimme innoissamme, mukavan jännittyneinä ja hyväntuulisina joulua Niin se aika kultaa... Vanhemmat jotenkin muuten vaan olivat keksineet, että joulupukki tulisi mahdollisimman aikaisin, kolmelta olisi vaikka hyvä. Sen jälkeen oli niin kiva rauhoittua ja juoda rauhassa kahvia.
Nykyisin otan (omien unelmieni odotusteni lisäksi) paineita siitä, että lapset romahtelevat vähän väliä pienimmästäkin vastoinkäymisestä. Kun minun sitä joulumieltä pitäisi luoda heillekin...Puhumattakaan siitä, että kaikki näpräilyt ovat aika piinallisia organisoida kun yhdet kinaavat heti jossakin keskenään.
Mulle joulufiilis on mielentila, jotenkin sellainen odottava. En odota kiiltokuvajoulua, vaan sitä, että saa syödä hyvin ja tulla aamulla alakertaan, jossa joulukuusen kynttilät palavat tunnelmallisesti. Olen oppinut aika päiviä menemään vähän matalamman aidan yli, ja korkeintaan ihmettelen niitä ihmisiä, jotka stressaavat joulusta ihan hirveästi. Mutta se fakta, että me järjestämme joulun, aiheuttaa kyllä ylimääräistä hommaa aika tavalla, vaikka kuinka jättäisi käsintehdyt konvehdit ja muut tekemättä eikä kuuraisi vessaa hammasharjan kanssa... Tänäänkin olen töissä ihan normaalipäivän verran, joten kaikki hommat pitää hoitaa sitten töiden jälkeen. Olen silti varma, että kaikki menee kuten aiemminkin, leppoisasti ja sujuvasti.
VastaaPoistaIhanaa joulua sinne !
Marika: Meillä Mies on tyytyväinen suhteellisen vähään. Ei todellakaan halua konvehteja eikä mitän kotkotuksia.Se on sis pitkälti oma asiani jos haluan kokeilla jotain uutta. Joskun haluan, mutta en siis esim. tänä jouluna. Minusta niasten ongelma on juurikin se, että kun kavereilta/työpaikan naisilta kuullaan että yhdellä on ne luumut, toisella punajuuripatee ja kolmannella rommissa uitettu kakku, niin sitten omassa pöydässä pitäisi olla ne kaikki. Noin niinkuin kärjistettynä.
VastaaPoistaJoo kyllä sulla olisi pitänyt olla kirkossa päällä joku yltiöromanttinen hörhelöpuku ja tukka vallattomasti laskeutuvilla kiharoilla, jotka on huolettomasti kietaistu löyhälle nutturalle. Sitten olisit vuodattanut niitä kyyneleitä pitkin rusottavia poskia!
Laura: Luulen kyllä, että aika ihan hiukan ainakin kultaa muistoja. Muistan meiltä ainakin pientä joulukireyttä taannoisilta lapsuuden jouluilta, mutta meillä onkin aina noudatetttu minuuttiaikataulua ja sooloilulle on olut vähempi sijaa. Nyt on homma selvästi rentoutunut ydinperheessänikin. Ehkä neljä pientä poikapuolista lastenlasta on pyöristänyt kulmia...
Hassua sillee kyllä, että me stressaamme siitä, että toteuttaisimme lapsillemmee täydellisiä elämyksiä. Se on kuitenkin ihan herran haltuun, että mitä ne lapset siitä kaikesta tärkeimmäksi asiaksi poimivat. Meillä esim. joulun lokerokalenterin "tyhmin" päivä oli se kun tonttu oli tuonut karkit. Ei ollut sitä tavallista tonttukirjettä lainkaan. Olin ihan äärettömän iloinen sitä, ettei se karkki olutkaan tärkeä vaan ihan muut jutut.
Petriina: Hyvin tiivistetty! Olen varma, että teidän joulu on juuri toiveidesi kaltainen, koska sulla on oikea asenne. Kuka sen "oikean" nyt sitten määritteleekään... ;)
VastaaPoistaTotta on, että jos lupaa järjestää joulua oman perheen lisäksi myös muulle suvulle asettaa se ylimääräisiä paineita. Meillä on toiminut kohtuuhyvin nyyttikestiperiaate, vaikkakin siitä huolimatta sille järjestävälle taholle jää eniten tehtävää.
OIkein iloista, lämmintä ja rentouttavaa joulua teidän perheelle!
Hyvästä asiasta kirjoitat. Mikä ihme ehkä jo suurimpaan osaan iskee joulun tietämillä? Arvelutti hiukan lähteä eilen ruokaostoksille, sillä tiesin monen muunkin olevan paikanpäällä. Kauppa oli niin täynnä ihmisiä kärryineen, että arvelin jääväni väkisin jalkoihin. Hengittelin aina vaan syvempään ja mietin miten lyhiten hoidan asiani. Meille ei tarvitse kantaa kassikaupalla ruokaa, vaikka joulu onkin ja vieraitakin saapuu. Lahjojakin haluan antaa vähän, mutta ajatuksella. Ja itse olen jo niin "vanha" etten toivo kuin levyn tai kirjan ;-).
VastaaPoistaSiivoamista ei onneksi tule kovin tehtyä, sillä imurista en pidä, eikä se minusta, heh heh. Yhden siivousinnon kohtasin viikko sitten, mutta sekin meni nopeaan ohi.
Mutta kivempaa kyllä olisi, jos yleisesti ei olisi sellaista jouluhärdelliä, kiukkuisia ihmisiä ja ahdistuneita suorittajia. Eihän joulua sen vuoksi vietetä, että hermo menee.
Tuolla asenteellasi vietät varmasti mukavan ja hauskan joulun. Nih =)
Paljon hyvää asiaa, hyviä mielipiteitä!
VastaaPoistaMinä olen väsyneenä oikaissut monissa jutuissa, ja mies, jota sekasotku on häirinnyt, on siivonnut. Minä myös löysin muutaman hyvän reseptin, jotka mies toteutti onnistuneesti ja toimme tänne aattona mukanamme, ja huomenna seuraavaan paikkaan.
Onneksi saamme olla kiertolaisia tänä(kin) jouluna, ja ensi viikon sitten kotona lomalla.
Ihanaa joulua, Mirka, koko poppoolle! Otetaan lunkisti!