Mies luki eilisen postaukseni, katsoi minua pitkään ja kohotteli kulmakarvojaan: TÄMÄN sitten halusit koko maailmalle kertoa? Että TÄLLAINEN hengentuote tällä kertaa!
No, voi hyvänen aika! Olenko minä muka väittänyt, että kirjoitan vain jotain syväluotaavaa yhteiskuntakritiikkiä? Hei, haloo! Tämä on päiväkirja ja kädentaitoblogi, sitä sun tätä ja välillä ei yhtään mitään. Ne on kuulkaa osmosoininvaarat ja kumppanit erikseen, joiden blogeista kannattaa hakea sisältöä.
Ja jos jonain päivänä alkaa kirjoituttaa ja aiheena on turkoosi, niin syytön minä siihen olen. Minä vain toimin kirjurina ja näppäilen. Sinänsähän minun pitäisi olla imarreltu, jos Mieheni vielä kymmenen avioliittovuoden jälkeen kuvittelee vaimonsa päässä liikkuvan alvariinsa jotain korkeatasoista. Anteeksi, Kulta, joudun tuottamaan sinulle pettymyksen. Tänään olen esimerkiksi ajatellut vapaapäiväni kunniaksi vain ja ainoastaan erilaisia kynttiläasetelmia ja mihin laittaisin kolme kehitysmaiden lapsityövoimalla valmistettua puusydäntä joulua koristamaan. Siinä kaikki. Ai niin, ripustinhan tänään sentään olohuoneeseen myös yhden verhon, jonka käänsin tunnin kuluttua toisin päin. Arvatenkin se oli hiukan turkoosi. Samoin aivokapasiteettiani on kuormittanut pakkomielle niistä smurffeista, joita pitää nyt löytää vessan ikkunalle muka lapsia ajatellen. Siinä sitä on yhdelle päivälle jo ihan tarpeeksi.
Olen tässä muuten jotenkin virkistynyt toimimaan hiljaiselon jälkeen. Syynä voi olla se, että olen hetkellisesti ymmärtänyt, että unen määrällä ja arjessa jaksamisella ON yhteys. Viime viikkoiset viisituntiset yöunet on nyt kuitattu nukkumalla runsaasti ja, ihme ja kumma, ihan vapaaehtoisesti tekee mieli tehdä jotain. Tänään hankin esimerkiksi hyvin oleellisen ja elämälle tärkeän nelilokeroisen laatikoston, josta aion värkätä pojille joulukalenterin, kuten kunnon äidin pitää. Esittelin sen Isoveljelle heti, varmistaakseni häkkyrän valmistumisen joulukuun alkuun mennessä. Sinne sitten Sofiann-tyylisiä pikkuyllätyksiä (samanlaisia kuin Rva Kepposella).
Illan kunniaksi harrastimme Miehen kanssa vielä parisuhdekivaa, eli minä tein keittiössä järisyttävän hyvää kurpitsahilloa (resepti on rehellisesti varastettu) ja Mies pilkkoi ruusukvitteneitä kulhoon ja mittasi päälle etanolia. Kuukauden kuluttua tästä keitoksesta jalostuu Setä Ruusukvittenin parempi tömpsy. Minä saan kuulemma armeliaasti kunnian hankkia tömpsylle pari pulloa ja askarrella etiketit. Mutta Miehellä on kuulemma veto-oikeus. Tähän on tultu.
***
Kurpitsaherkku
(mukaillen jonkun tuntemattoman A. Asikaisen ohjetta)
- noin 2,5 kg kurpitsapaloja (tulee yhdestä talvikurpitsasta)
- noin 600 g hillosokeria
- hiukan vettä
- 3 luomusitruunan mehu ja kuoret
Ohje: Kurpitsapalat keitetään (väri muuttuu!). Soseutetaan. Lisätään sokeri ja hyvin pestyjen sitruunoiden raastettu kuori. Keitetään tasaiseksi. Hämmennetään hyvin. Lisätään sitruunoista puserrettu mehu. Sekoitetaan. Tämän jälkeen ei saa enää keittää, ettei tule karvaaksi. Purkitetaan.
Ah, niin virkistävää lukea näitä postauksiasi :)
VastaaPoistaKurpitsahillo näyttää aivan ihanalta! Jos jostain löytyisi sellainen talvikurpitsa... tekisin kyllä tätä! Kiitos ohjeesta, laitan sen itselleni talteen, sen kurpitsan varalle :)
Kiitos päivän piristyksestä!
VastaaPoistaSitä paitsi turkoosi on hieno väri ja sitä sopii pohdiskella. Itse lätkin sitä melko huolettomasti sinne tänne, ei taida olla ihan feng shui.
Tuo tömpsy ilmeisesti kruunaa jouluaterianne. Mausta en tiedä, mutta hieno nimi sillä on.
Kiitos!Paras aloitus tälle päivälle =D
VastaaPoistaMurmeli: Äitini on pari kertaa tehnyt tuota ja nyt minä ekaa kertaa. Resepti on saatu kummitädiltä, joka taas edelleen joltain toiselta sen vohkinut. Hillosta tulee ihan älyttömän hyvää, eikä siis yhtään tule mieleen mikään kurpitsapikkelssi tms etikkatuote. Parhaimmillaaan on esim. paahtoleivän päällä tms.
VastaaPoistaJaana:
Ole hyvä vaan :) Minulla on siskoni kanssa tapana aittaa toiselle tekstari "Feng Shui kävi kylässä" aina kun jompi kumpi on laittanut jotain uutta. Hyvin kaukana oikeasta fengistä meillä mennään, mutta tärkeintä on että itse tykkäämme. Fengiä on niin monenlaista :)
Setä Ruusukvittenin Parempi Tömpsy on ihan käsittämättömän hyvää. Siitä tehdään siis kuukauden uuttamisen jälkeen likööriä sekoittamalla tietyssä suhteessa sokerilientä. Sitten troppi säilytetään jääkaapissa ja nautitaan pieni sormustimellinen silloin tällöin. Eilen maistoimme illan kunniaksi viimeiset tipat toissavuotisesta Tömpsystä ja se oli kuin jotain portviiniä tms. *oma kehu - paras kehu*
Birgitta: Ole hyvä sinullekin! Mukavaa päivää :)
Enpä ole ikinä tainnut edes maistaa kurpitsahilloa. Jos mulla olisi nyt energiaa, niin ryhtyisin hommaan. Mutta taitaa käydä niin, ett meidän paahtoleivän päälle päätyy Dronningholmin lettuhilloa :)
VastaaPoistaToisaalta meidän perheessä on paljon kuuluisia hillovarkaita. (Pelkät reseptit eivät riitä meille). Jäämme suunnittelemaan hyökkäystä, jolla sinun hilloasi päätyisi meidän suihimme ;)
Miehellesi sellaiset terkut, että kaikki Mirkan pohdiskelut ovat tuiki tarpeellisia, ainakin Petriinan mielenterveyden kannalta. Nih.
VastaaPoistaPahoittelu smurffipakkomielteestä. Ei ollut tarkoitus. :-D
Voi Mirka! Sinä se saat minut aina nauramaan ihan ääneen! Kaksi ensimmäistä kappaletta ja siinä se taas oli. Minä vain pidän tästä sinun tavastasi kirjoittaa arjen pienistä asioista hersyvän ja välillä ironisen kuplivasti. Kiitos jälleen!
VastaaPoistaKomppaan aiempaa viestiketjua, harmaana alkanut aamu muuttui hetkessä iloiseksi tätä lukiessa. Naurattaa vieläkin. :D Jotenkin minä myös samastun tähän - ainakin miehen kommentoinnin osalta. Ne osaa olla välillä niin huikean kannustavia... ;D
VastaaPoistaJa kiitos hyvästä vinkistä. Että joulukalenteri voi olla neli- eikä välttämättä kaksykytnelilokeroinen..
VastaaPoistaRva Kepponen: Mä en yleensä tykkää paahtoleivästä hillolla, mutta tämä kurpitsaherkku tekee poikkeuksen. Tuu maistamaan vaan!
VastaaPoistaPetriina: Kiitos! :) Juttujen taso ja aiheet todellakin vaihtelevat, mikä välillä hiukan "häiritsee" itseäni. Tosin kirjoitan tätä edelleen lähinnä itselleni, joten tämä on elämäni kuva. Välillä yhtä ja välillä jotain ihan muuta. Smurffit ovat työn alla...
Kirahviseni: Ollos hyvä!
Lennu: :) Avauduin asiasta eilen miehelleni, kun tajusin miten uskomattoman TYLSÄÄ miesten elämän täytyy olla. Ajattele, ettei juuri yhtään sisustamista, ympäristön estetiikkaa, kynttilöitä tms. Vaimo hoitaa kaiken juoksevan, mies käy töissä ja poikien saunailloissa. Noin niin kuin ihan hiukan vaan kärjistäen... :D Ja sitten miehellä on kanttia kommentoida vaimonsa monipuolisuutta (yhteiskuntakritiikistä sujuvasti sisustukseen) jotenkin negatiiviseen sävyyn! Pah, sanon minä.
RosaG: Odotas kun näet kalenterin. Olin itseeni kamalan tyytyväinen, kun keksin, että yhteen laatikkoon voi laittaa useamman numeron kylkeen ja niitä voi täytellä pikkuhiljaa.