Tämä on
sekahedelmäsoppa, keittiön pöydän tilpehöörikori, työhuoneen kirjahylly. Sekaisin kaikkea minulle tärkeää: Syväluotausta ja ultimate-hömppää, joukossa lisäksi askartelu- ja käsityöharrastusta, kodin asioita, löytöjä ja kirjoja. Ja sen tietyn kuun aikaan ketuttaa niin penteleesti!

P.S. Parhaat keskustelut käydään kommenttilaatikossa...
________________________________________________________________________

keskiviikko, 23. marraskuuta 2011

Lokerojoulukalenteriverstas

 
Olen askarrellut itseni maitohapoille. Vietin eilisen vapaapäivän tekemällä juttuja ensin hiukan omassa rauhassa ja sitten 2,5 -vuotiaan apulaisen kanssa. Yllättävän hyvin meni ottaen huomioon, että Pikkuveli on  tällä hetkellä aivan järkyttävässä uhmaiässä ja viettää suurimman osan päivästään lattialla mahallaan huutaen tai jäähypenkillä istuen. Pistin hänet rullaamaan kuvioleikkurin kampea edestakaisin, mikä takasi minulle hetken verran työrauhaa saadakseni joulukalenterin viimeistellyksi. Vain yksi kohopulveripurkki kaatui ja levisi pitkin poikin.

No siihen kalenteriin. Innostuin sellaisesta lokerokalenterista pitkälti samasta syystä, kuin Rva Kepponen. Kinttupolkujen Jaakko-tonttu oli myös tehnyt minuun syvän vaikutuksen, ja itse olin jäänyt vaille lokerokalenteria lapsuudessa (puin sitä vieläkin terapiassa). Sattumalta heikolla hetkellä eteeni putkahti marketin poistohyllyssä nelilokeroinen pikkuhyllykkö, joka kutsui tuunaamaan.

Lähtötilanne





















Maalasin etuosan siniseksi akryylimaalilla ja leimailin siihen muutamia valkoisia lumihiutaleita kohopulverilla. Sitten leikkasin molemmille sivuille ja päälle sopivat paperinpalat, jotka tupsuttelin musteella reunoiltaan. Leimasin molempien sivujen papereihin metsämaiseman ja liimasin päälle vihreän kuusikuvion. Kiinnitin sivut ja päällisen kaksipuolisella liimapaperilla. Suttailin vielä lisää musteita kulmiin ja särmiin. Koristelin päällisen jouluntoivotuksella ja muutamalla havukuviolla, joiden päälle tuli koholiimaa ja glitteriä. Ja numerot laatikoiden valmiisiin etusivuihin liimalla kiinnittäen ja päälle taas sitä kimalletta.

Siinä se. En voi väittää, että tuotos olisi syntynyt ihan kädenkäänteessä. Hyvä puoli on siinä, että nyt akuutti askarteluntarpeeni on tyydytetty, ja voin tehdä loppuviikon jotain muuta hyödyllistä. Esimerkiksi riidellä täysipainoisesti uhmaikäisen kanssa.




21 vastakaikua:

  1. Kerrassaan upea laatikosto. Hienosti olet kuvioinut sen, oikea tunnelmalodju.

    Nyt just mua harmittaa, että mä en ostanut yhtään noita jouluisia stansseja. Harmi on kyllä aika akateeminen, koska BigShot on kesästä saakka odottanut sitä, että purkaisin sen paketista.

    Mulla olisi sellainen pahvinen kalenterilaatikosto, mutta tänä vuonnakin mennään joulusukalla, koska en usko ehtiväni tuunaamaan sitä laatikostoa.

    VastaaPoista
  2. Miks mä en ole teidän lapsi. Mun lapsetkin raukat saa tyytyä Kinderkalenterihin, eikä ne tiedä mistään Jaakkotontusta. Huoh!

    pinkki

    TODELLA kaunis lokerikko!!!!!

    VastaaPoista
  3. nyt olen kyllä kade. Ja jaakko myös.
    Ihan epää, miksi toiset osaavat kun toiset eivät?

    VastaaPoista
  4. Siis voihan waude, on TOSI upea!
    Onpa ihanaa, että olet saanut pikkumiehesi mukaan askartelemaan!

    Tiedän todella hyvin, mistä puhut...meidän nuorempi lapsi on myös reilu pari vuotias uhmakas poika...huh huh näitä päiviä :)

    VastaaPoista
  5. Hieno!
    Meilläkin tonttu tuo lahjoja, tosin vain takan reunalle ja enimmäkseen nameja. Aika nopeasti huomasin ideoinnin olevan aika työläs äidille :)

    VastaaPoista
  6. Voi jestas mikä kädentaitaja. En ole koskaan nähnyt tuollaista ja nyt ehdottomasti haluaisin tuollaisen. Aivan mielettömän hieno!

    Kauankohan tällaiselle ei-koskaan-askartelevalle menisi tuollaisen tekemisessä?

    Ehkä mä joudun purkamaan sitä terapiassani ;-)

    Makoisia hetkiä luukkujen aukaisuun =)

    VastaaPoista
  7. Upea laatikosto, ihan mahtava! Kyllä on taas maailman lapset eriarvoisessa asemassa, tuollaisesta meidän mukulat saavat vain haaveilla ja unta nähdä. Olet kyllä taitava! Ja vielä 2,5 vuotiaan uhmailijan kanssa, aika saavutus.

    Askartelu on kyllä mukavaa, jouluunkin liittyen. Mutta niinkuin toisaalla sanoit, se täytyy tulla tekemisen ilosta ja nautinnosta. Täällä sitä vielä odotellaan ;)Halaus!

    VastaaPoista
  8. Laupias taivas! Miten tähänkin naapurustoon on tuota lahjakkuutta ja energiaa näin epätasaisesti siunaantunut? Hieno! Minä puin sitten vanhainkodin terapiaryhmässä sitä miten lapseni avasivat niitä merkityksettömiä rihkamakalentereita kun en koskaan saanut niille mitään persoonallista tehtyä... :P Alan kohta ajatella että pitäisi edes piirtää tai maalata ihan vähän ja salaa että tuntisi taas hengittävänsä :)

    VastaaPoista
  9. Rva Kepponen: Tunnelmalodju kuulostaa hauskalta. Tosin aion rehellisesti varastaa kaikki sun ja Jaakkotontun ideat lodjun täyttämiseksi.

    Pinkki: En mä usko, että sä haluisit olla mun lapsi. Mä olen kova huutamaan! :)

    Marikan polut: Kyllä kaikki on Jaakon ansiota, usko pois!

    Laura nro 1: Mä en tiedä oliko se kovinkaan KIVAA saada hänet askartelemaan kanssani, mutta olipahan poissa muusta pahanteosta...

    Laura nro 2: Käy kurkkaamassa Jaakotontun jutut ja Kepposkan lista. Siinähän on ideat valmiina. Mäkin ajattelin, että josko vaikka valjastan lapset normaaleihin joulupuuhiin kalenterin varjolla.

    Birgitta: Joo, kummallisia tarpeita syntyy yllättäen mullekin. Mä olen askarrellut "tositarkoituksella" nyt noin kaksi vuotta joten tekniikat on tutut. Mulla meni tuohon useampi tunti, mutta yksinkertaisemmin päällystämällä ei mene varmaan paria tuntia kauemmin. Kauniita papereita saa askartelukaupoista ja sitten vaikka nauhaa reunaan koristeeksi. Ei noissa tartte mitään leimoja tai edes musteita käyttää.

    Fredrika: Mulla inspiraati syntyy vasta sitten , kun aloitan vähän puoliväkisin. Se fiilis on mahtava, kun levittää jutut keittiöön ja yhtäkkiä alkaa pukata uutta ideaa. Mutta huom. tänä vuonna puolet joulukorteista on Unicefin. Pitäisi nimittäin ehtä tehdä ennen joulua vielä vähän muutakin kuin askarrella. Mm. kirjoittaa yksi tieteellinen artikkeli...

    Hanna: älähän vajoa taas tähän Sofiann-loukkoon. Te teette paljon muuta kivaa yhdessä! Ja tuu tänne piirtelemään joku ilta, kun pistät lapset nukkumaan. Juodaan vähän glögiä, niin syntyy entistä hienompia piirustuksia ja askarteluita.

    VastaaPoista
  10. Voihan Hemmetti, miten I-HA-NA!!! Voitko lähettää tuon mulle?? Mä olen jouluhörhö, uskon Jaakkotonttuun ja värityskin on juuri sisustukseen sopiva. Osoitehan sulla jo on :)

    VastaaPoista
  11. Voi taivas, miten kaunis... olisin ehdottomasti halunnut lapsena aukoa juuri tuollaisen kalenterin laatikostoja...!

    VastaaPoista
  12. Mykkänä ihastuksesta! Tää on NIIN hieno. Tykkään. Oikeinoikein kovasti. Ja mitä olen uhmaikäisten seurasta kär... päässyt nauttimaan, niin olet ehkä ansainnut Vuoden Äiti-palkinnon tossa ihan sivussa, niinku. :)

    VastaaPoista
  13. Hymytyttö, Eloise ja Muikku: Kiitos! Laatikoston arvoa nostaa tosiaan se, minkälaisissa olosuhteissa se on tehty. Meillä olisi tällä hetkellä yksi 2,5-vuotias poika vuokrattavana. Halvalla lähtis!

    VastaaPoista
  14. Tuli kyllä tosi kaunis kalenterilaatikosto, hyvä sinä!
    Itse muistan vieläkin lapsuudesta joulusukan, mihinkä tonttu toi ihania joulun yllätyksiä. Näistä tämmöisistä ihanuuksista kasvaa niitä ihania lapsuuden muistoja, mitä saa sitten aikuisena onnellisena kertoa :)

    Ihanasti teit!
    -Haltiakummi töistä-

    VastaaPoista
  15. Aivan hurjan upea lokerikkotuunaus! Kyllä sä oot sitten taitava! Nuo väritkin on aivan ihanat.

    Ihan vain sitä, että onko teillä tuohon kameravalvonta vai pidättekö sitä kaapin päällä? Meillä pussikalenteri ripustetaan tänä vuonna kattopaneeleihin, mutta silti lapset pinoavat toiveikkaana tyynyjä sen alle.

    VastaaPoista
  16. Haltiakummi: Arvaa olenko mä miettinyt, että musta on tulossa aikanaan ihan kauhea anoppi mun tuleville miniöille. Ajattele nyt, kun pojat sitten hehkuttaa vaimolleen, että MEIDÄN äiti laittoi aina lokerokalentereita lapsille, että voisitko sinäkin, kulta!? Ja sitten ne miniät inhoaa mua, kun eivät millään täytä hyvän äidin vaatimuksia. Sitten ne ajattelevat, että onneksi anoppi on sentään rupsahtanut ja ruma, ja harrastaakin sellaista säälittävää korttiaskartelua :D

    Akvamarin: Kiitos! Arvaa, naurattiko tuo kameravalvonta-idea? Ihan loistava! Ainakin tulen pojille väittämään, että sellainen valvonta on ja suorat johdot on sitten Korvatunturille saakka. No, ei vaan. Ajattelin täyttää lokerot päivä kerrallaan ja olen luvannut "tonttutehtävän" päivittäin aina vasta päiväkodin jälkeen.

    Katsopa muuten tämän jutun viimeinen kuva: http://uudenkuunaikaan.blogspot.com/2011/10/kun-mikaan-ei-muutu.html Siellä roikkuu kotimme paraatipaikalla eräskin koru, jota pidän seinällä "amulettina". Kiitos vielä taiteilijalle!

    VastaaPoista
  17. Vau mikä lokerikko!!

    Meillä käy myös oma joulutonttu joulun alla ja ajattelin jakaa idean muiden kanssa puodissani myytävän taikapakkauksen muodossa.. On ihanaa nähdä, että muillakin on vastaavia ideoita! Joulutontut ja joulunodotusseikkailut ovat vuoden kohokohta!
    Kurkatkaa elinan puodista, jos kiinnostuitte:
    http://elinanpuoti.blogspot.com/2011/11/joulun-taikaa.html

    VastaaPoista
  18. WAU!!! upeasti tuunattu kalenteriksi!! =)

    VastaaPoista
  19. Eihän nuo vetimet ja metallilaatta laatikoiden edessä ollut valmiina? Teit ne itse????

    Ihan mahtava laatikosto!

    Keksin sille myös jatkojalostusta. Sinne voisi jättää sydänkäpyselle mukavia viestejä silloin tällöin. Olisi aina yllätys, jos jotain jostakin laatikosta löytyisi!<3

    t.Paula

    VastaaPoista
  20. Anteeksi myöhästynyt vastaukseni: Juu, siis EN tehnyt noite etumuksia itse. Ne oli sentään valmiina. Muuten maalailin ja leimailin ja liimailin kyllä.

    Kalenteri oli kyllä great success.

    VastaaPoista
  21. Joo, näinkin jossain kaupassa tuollaisen laatikoston, mutta ei se ollut mitään verrattuna tuohon tuunattuun!

    t.Paula

    VastaaPoista